Oona 1v ja kuulumisii

Tänään äidin pienelle pallerolle tuli ikää vuosi! Aika on menny hurjan nopeesti ja ohi silmien. Nyt on ensimmäinen aivan mahtava vuosi takana ja odotan innolla tulevia asioita ja haasteita! :)

Lähi viikot ovat olleet todella mukavia, mutta uuvuttavia. Herään joka päivä klo 6.00. Päivä koulussa ja koulun jälkeen joko töihin tai hakemaan Oona hoidosta sitten kotiin tekemään ruokaa ja iltapäivällä ulkoilemaan Oonan kanssa viellä tunniksi ennen iltapesuja ja puuroa. Päivät ovat suhteellisen samanlaisia. Muuten, meille kuuluu hyvää. Riidellään Jamin kanssa edelleen turhanpäiväisistä asioista lähes päivittäin. Ollaan tehty monta kertaa sopimus, jossa luvataan kummatkin olla valittamatta tai haastamatta riitaa. Ei kauaakaan kun taas jompi kumpi aloittaa. Kai tämä on ihan ymmärrettävää, kun kummatkin ovat väsyneitä pitkän päivän jälkeen.
Jamikin täytti eilen 18 vuotta! Se on nyt käytännössä aikuinen, mutta teoriassa viellä teini. Odotan innolla omaa 18 vuotias syntymäpäivääni. Voin hoitaa KAIKEN itse ilman vanhempien lupia tai suostumuksia.

Oona on oppinut nousemaan itse seisomaan. Alas tuleminen tuottaa hankaluuksia, mutta meidän tyllerö lyssähtää pyllylleen suorilta jaloilta ja se onkin erityisen hauskaa, että ihan nauru tulee joka kerta. Oona on oppinut myös osottelemaan asioita. Olen pannut merkille, että erityisesti puut ja puskat ovat eritysiä ihmetyksen ja osottelun kohteita. Välillä Oona sanoo ''pukka, uu tai ehti'' (puska, puu ja lehti). Oona osaa sanoa paljon sanoja, tai pikemminkin toistella niitä. Esimerkiksi hoito kavereidensa nimet se osaa sanoa. Myös naapurin lapsen nimeä se sanoo välillä. Vettä, kylpy, pullo ja peitto ovat uusia sanoja. (Oonan kielellä siis että tai vettä, ullo tai pullo, eitto tai keitto. Äiti Oona sanoo jo täydellisesti. Sana pappa ja mummi saattavat kuulua ohimennen hyvin hiljaa. Myös tässä ja ota sanoja kuulen päivittän. Oona toistelee tosi paljon sanoja mitä sanotaan Jamin kanssa. Välillä se vaan jää töllöttämään meitä ihmeissään ku hoetaan silmät lautasina söpöllä äänellä jotain sen naaman edessä :D Ihan käsittämätönsä, että Oona osaa sanoa jo noin paljon sanoja, vaikka moni tuttuni kaveri ei sano ehkä kun 0-5 sanaa vuoden iässä. Oonalla sanoja on jo 10-15, mutta sanoja joita se itse sanoo tietoisesti niitä tarkoittaen on varmaan 5-10. Oona ymmärtää myös kieltämistä ja kutsua. Kun kutsun Oonaa tulemaan luokseni niin sieltä se sissi tyttönä ryömii luokseni. Sekä jos kiellän Oonaa esim. hakkaamasta televisiota se lopettaa lähes joka kerta heti.

 

Oona on edelleen todella hankala matkustaja niin julkisissa kulkuvälineissä kuten myös autossa. Olimme turussa viime lauantaina ja vannoin, etten enään koskaan lähtisi autolla Oonan kanssa minnekkään. Sitä huudon ja raivoamisen määrää -_-' Mua alko sattumaan selkään puolessa välissä matkaa ja Jami vaan nukku vieressä ku mä kärsin väsymyksen lisäksi selkäkivuista ja korvia raastavasta huudosta. Tunteet kärjistyivät hieman juuri ennen perille pääsyä, mutta tilanne meni onneksi ohi pian. Mä olin kuulemma niin kakara Jamin mielestä ku kyselin loppu matkasta jatkuvasti, että millon ollaan perillä ja koitin lievittää kiukkuisuuttani lyömällä huomaamattomasti jatkuvaa tahtia polveani. 

 

Oonalla on 11 hienoa valkoisa leegoa suussa. Oona ei ole ollut hampaiden tulosta moksiskaan. Oona on edelleen sopeutunut hoitoon todella hyvin :) Ihana kuulla päivittäin kuinka hienosti miedän tyttö on taas tehnyt sitä tätä ja tota. Noussut itse seisomaan ja niinedelleen. Oona ei suostu jostain syystä syömään puuroa enään. Onko teilläkin ollut tälläistä kotona? Miten olette saaneet lapsenne taas puuron ystäväksi? Parina iltana olen saanut Oonan syömään 0,5dl:aan tehtyä puuroa. Puuron päälle olen laittanut 2/3 pienestä hedelmäsose purkista. En siis ole sekoittanut sitä puuroon, koska Oona ei suostu syömään sitä. Otan pienen nokareen puuroa ja paljon sosetta niin kyllä maistuu. Toisin.. Puolen välin jälkeen syöminen alkaa tökkiä ja Oona sylkee puuroa pois. Välillä annan Oonalle pienen palan leipää jonka päällä on hieman voita ja juustoa. Sitä Oona kyllä mielellään syö. Välillä annan Oonalle sänkyyn mennessä maidon sijasta riisi, mysli tai monivilja velliä, joka maistuu myös aivan loistavasti. 

Oona herää nykyään itsestään joka aamu klo 6 aikoihin kuten minäkin, vaikka olen ennen tätä rutiinia herättänyt Oonan vasta juuri ennen lähtöämme. Huomista jännittäessä. Voi jumala, annan Oonan nukkua huomenna edes kello 7 asti. Viikonloppu kuitenkin ja Oonalla on suuret juhlat huomenna tiedossa, joten täytyy olla pirtsakka.

Äitini osti minulle Canonin järjestelmäkameran synttäri lahjaksi! en kyllä ole viellä saanut sitä, koska tilasimme sen vasta eilen. Odotan innolla kameran saapumista, että pääsen ottamaan paljon ihania hyviä kuvia, ihanalla kameralla. Enään toivoisin, että saataisiin uusi tietokone. Sellainen on huhun mukaan tulossa, mutta en teidä viellä, että milloin. Syy siihen, etten ole kirjoitellut tänne on väsymyksen ja ajan puutteen lisäksi myös siinnä, että tää himputin kone on niin hidas, etten ole viitsinyt edes vilkaista tätä päin edelliseen 2 viikkoon. 

Ja jep! Saadaan tulostin kaupan päälle! Oon toivonu tulostinta ties kui kauan ja vihdoin saamme sen tänne ja viellä ilmasiks! <3

No, mutta mä taidan tästä painuu pehkuihin ku väsyttää ihan jumalattomasti taas. Toivottavasti tässä oli teille tarpeeks matskua kuulumisista palaillaan taas kun aika ja tietokone antaa periks :)

Paljon onnea minä :)

Tänään tulee taas 17 kerran vuosia täyteen. Eipä tää nyt mitenkään kummoselta tunnu. Ihan normaali päivä ollu lukuunottamatta monia onnitteluja ja muutamaa lahjaa. Mä olin jo melkein unohtaa omat synttärini. Nyt ku Omppu on maailmassa nii oon vaan ajatellu sen synttäreitä ja niiden juhlimista.
Oonan synttäreitä me juhlitaan 1. ja 2 . syyskuuta. Pidän kavereille ja sukulaisille omat tilaisuutensa, koska meidän ''pieni'' asunto olis kyllä ihan täpötäynnä jos kaikki pyytäisin samaan aikaan.. Ja totta, olihan varmaan melko kiusallista jos mun koko suku olis paikalla kavereiden ollessa täällä. Eivät varmaan osais ottaa nii rennosti niinku normaalisti olisivat. Mä tänään vasta havahduin järjestelemään synttäreitä, kun tajusin, että nehän on jo vajaa 2 viikon päästä!

Oona on kehittyny aivan tajutonta vauhtia. En edes huomaa miten aika menee :/ Eniten mua pelottaa se, että Oona ottaa ensiaskeleensa päivähoidossa. Haluisin olla niin paikalla, ku tyllerö lähtee liikkeelle! Oon tähän asti ollu paikalla kun Oona oppi istumaan, kierähtämään, ryömimään, juomaan itse pullosta ja ensisanan. Toivon, että Oona lähtee vasta sitte kävelemää ku haetaan se hoidosta! Mulle on olis sika tärkeetä olla paikalla.
Oonalle on puhjennut nyt 11 hammasta. Kaikki etuhampaat ja nyt on tullu puruhampaita 3 kappaletta. En toisinaan oo huomannu Oonan käytöksessä minkäänlaista muutosta (hampaista johtuen) itkuisuutta tai kiukkusuutta. Se on heränny nyt 2 yönä 2 kertaa. Vaikea sanoa, että johtuuko se hampaista vaiko sitten siitä, että Oona on ollu siellä päivähoidossa (se on niin suuri muutos, että yöunet voi olla levottomia).

Pari päivää sitten Oona nousi itse seisomaan! Meidän telkkari taso on niin matala, että tyllerö nappas siitä kiinni ja hinas itsentä ylös! Telkkari tais olla aikamoinen houkutus. Nyt se vaan on noussu sitä vasten ja hakannu meijän telkkaria ja digiboxia. Alas tuleminen on viellä haastavaa. Oona aina pyllähtää lattialle ku koittaa tulla alas istumaan. Aivan.. Ja eikä siinä viellä kaikki. Tänään Oona myös ''oppi'' kiipeemään telkkari tason päälle -_- En vois sanoa, että oppi, koska se ei oo hirveen hyvä taito! Ei voi enään edes mennä vessaan ilman, että Oonan ottaa mukaan tai, että joku on kattomassa sen perään. Istuttiin tänäänkin olohuoneen lattialla leikkimässä ja yht'äkkiä tyllerö olikin jo telkkaritason päällä kovaa vauhtia ryömimässä toiselle puolelle kohti johtojen maailmaa! Se on ihan kauheen vaarallista etenkään ku tolla naperolla ei oo mitään hajuu siitä, että mitä sattuu jos se vaan vetelee pää kolmantena jalkana jokapaikkaan! :O

Oona on kuulemma sopeutunut todella hyvin edelleenkin hoitoon. Ryhmän 2 nuorinta lasta on kuulemma todella mustasukkasia, koska niiden syliaika on vähentynyt Oonan takia. Lapset on kuulemma todella ilosia Oonasta, mutta tottakai tollanen herättää ristiriitasia tunteita myös muissa hoitolapsissa. Onhan se niillekkin eräänlainen muutos. Perjantaina kun hain Oonaa 3 aikaa hoidosta nii se oli niin ilonen ku tulin, että rupes vaa kiljumaan ja taputtamaan! (Taputuskin on uusi taito!). Se oli kyllä niin herttanen, tai onhan se aina ihan yli söpö ja ihana, mut se oli kyllä söpö näky <3

Aivan joo.. mä lupasin tän uuden blogin alottaessani, että jokaisessa postauksessa olis ainaki yks kuva! Mut mä en vaan yksinkertasesti oo saanu aikaseks räpsiä kuvia! Meijän konekkin on nykyään puolet hitaampi mitä se oli 4kk sitten :/ Kuvien lataaminen kestää nykyään siis 15minuutin sijasta 30minuuttia. Ihan sillon ku sain tän koneen nii kesti 2minuuttia nii kuvat oli koneella. Nyt on tullu vaan ladattuu kaiken näköstä paskaa tähän koneelle ja alkaa vissii muisti olee PIKKUSEN täynnä. Iskä onneks lupas viedä tän koneen puhditettavaks. Tai oikeestaan tää koko kone lähtee hiihtämään tästä kämpästä ja saaan mun ihanan OMAN koneen takas mikä mulla oli asuessani Kouvolassa. Isi oli käyny senkin putsaamassa ja toimii ku enkeli nykyään! Joo poikkesin taas aiheesta :D
Äiti ostaa mulle synttärilahjaks Canon 1100D järkkärin! Ihanaa! Oon toivonu/halunnu järkkärii jo 2vuotta ja oon sika onnellinen et vihdoin ja viimein saan sen! Kiitos rakkaan äitini <3 Ehkäpä sitte näpsinkin enemmän kuvia ja sitte viimeistään tänne tulvii varmasti kuvia!

Nyt on lyöty lukkoon Floridan matka. Mä lähden mun äidin ja muun perheen kanssa jouluna 2viikoksi Floridaan. Oona ja Jami jää suomeen viettämään joulunsa ja uudetvuotensa. Päätös lähteä sinne oli vaikea. Haluisin olla Oonan ja Jamin kanssa jouluna ja uutena vuotena, mutta toisaalta taas tässä on viellä monet joulut ja uudetvuodet edessä. Tää tulee todennäkösesti olee mun ensimmäinen ja viimeinen mahdollisuus lähteä jenkkeihin. Ja nyt ennen kukaa alkaa valistaa ja valittaa mulle nii oon puhunu neuvolassa tästä reissusta nii ovat sanoneet että se on okei jos Oona on suomessa tutussa ja turvallisessa ympäristössä. Oona ei varmaa edes huomaa mun poissaoloo. Samat rutiinit ja muut jatkuu, mut mä en vaan oo niissä 2viikkoon mukana. Neuvolassakin sanoivat, että Suomessa kannattaa mun poissaollessa pitää samat vanhat rutiinit jottei Oonaa hämmentäis tilanne niin kamalasti..

Ja mitä muhun tulee?
Eipä sen kummempaa ku univelkoja ja stressiä riittää, vaikkei mulla oikeestaan edes aihetta stressiin oo. Maanantaina mun luokalle tulee 2 uutta tyttöä. Toivottavasti tullaan toimeen toistemme kanssa. Jippii sit meijän luokalla on huimat 3 oppilasta mun lisäks. En tiiä yhtää miten herään huomenna kouluu ku tänää heräsin 3 aikaa päivällä! En edes ymmärrä miten niin myöhää voi nukkua nykypäivänä.. No univelkoja univelkoja. Tiistaina ja torstaina olis sitte töitä illalla. Mä kyllä tykkään niin paljon siitä työstä, vaikka palkka onkin melko huono. Alussa sanoin pomolle, että palkalla ei oo mitää välii.. Pitiki mennä sanomaa mitää sellasta. Siellä on myös toinen tyttö mun lisäks. Se on mua vuoden nuorempi ja tekee täsmälleen samoja juttuja ku minä töissä, mut silti sillä on 8e/h eli parieuroa suurempi palkka ku mulla.. Onko se edes reilua enään? Toivon, että muutos tapahtuis pian ja pomo tajuais nostaa mun palkkaa. Alussa se sano, että ekan kuukauden  mulla on pienempi palkka mut nousee sitte. Siltikkään 4kk jälkeen ei oo tapahtunu mitään muutosta... Oonkin tässä ettiny ittelleni muita töitä. Lähinnä jotain yksityistä lastenhoitoo. Oon kattonu netistä ihmisiä jotka tarvisis parikertaa viikossa lastenhoito apua ja yhelle laitoinkin jo vapaamuotosen työhakemuksen. Palkka toiveeksi laitoin 8e/h.. Onko se liikaa vaadittu? ;O

Ja ensviikon torstaina mulla on myös sarjan viimeinen kuvaus! Loppu haastikset ja sitte kuvataan johonki trailerii tai jonnekki semmosee joku juttu. Sitten joskus enskuussa tai sitä seuraavalla on sarjan ensi-ilta tilaisuus johon tulee eri aikakaus lehtien edustajia. Sitte koko hässäkkä on ohi! IHANAA!
Välillä aina vaa toivon ,että en olis ryhtyny koko hommaan. Miks siitä sarjasta pitää tehä nii suuri juttu? Miks se ei vaan vois olla ja mennä. Oikeesti haluun pitää matalaa profiilii ja olla huomaamaton. Mut mitäs meninkää sillo ajattelemaan, no en ainakaa sisäistäny asiaa, että koko helvetin suomi näkee mun pärstän telkkarissa ja netissä! oivoi.. No mut eiköhän tää tästä.

Palaillaan taas ensiviikolla! :)
Rakkaudella: Oona & Tanja :*

Kouluu ja kuulumisii

Päivitän kuvattomat kuulumiseni jälleen tänne. Viikko on alkanut iloisin ja toisinaan haikein mielin. Harmittaa ihan älyttömän paljon se, että oon Oonasta erossa koko päivän JOKA PÄIVÄ paitsi viikonloppusin. Oona on sopeutunut hoitoon kuulema TOSI hyvin. On iloinen ja leikkii ja hymyilee. Ei juuri itkeskele lainkaan, kuten ei kotonakaan. Oonan hoitaja on IHANA! Se on tosi mukava ja oon onnellinen, että meidän kohdalle sattuikin jotain noin hyvää. Hoitaja lupautui ilottamaan päivän aikana kerran Oonan kuulumiset ja miten on mennyt. Niin hän on myös tehnyt, mut mikä parasta.. Se lähettää kuvan samalla ! Oona joko nukkuu, syö tai touhuaa jotain. Se hymyilee kaikissa kuvissa ja näyttää tosi onnelliselta! :)

Koulu on alkanu hyvin. Mun luokalla kuuluis olla 6 oppilasta (täyttöä tulee vuodenaikana niin et luokalla on 15 oppilasta) , mut jostain syystä mun lisäks siellä on vaan yks tyttö. Se on tosi mukava, mua vuoden nuorempi. Sekin asuu idässä päin, joten ollaan nyt tultu koulusta samaa matkaa ja menty kouluun samaa matkaa. Tunneilla ei olla tehty mitää muut ku itsetuntemusta ja höpötelty kaikkee. Odotan innolla sitä, että päästään oikeen kunnolla opiskelemaan eli sitten ku loput luokastani saapuu joku kaunis päivä kouluun.
Koulu on niiin luksusta, et ei tuu kyllä yhtään ikävä peruskoulua:
-Ei koskaan 8 aamuja
-Kouluruokailu on ravintolassa
-Ruoka on itsetehtyä sekä uuni tuoretta
-Joka aterialla on ainakin 4 ruoka vaihtoehtoa
-vaaleaa leipää on aina tarjolla
-KAiken kruunaa aina jälkkäri! (toisin se maksaa.. Olikos se 1-2e)
-Tauot on pitkiä (15min)
-Koulun käytävillä on tietokoneita, joita saa käyttää tauoilla.
-KAHVILA (toisin sekin yleinen, mutta se on siinnä ihan sisäpihalla)

Niin outoo, että voi vaan kävellä koulu'rajojen' ulkopuoelelle tupakalle eikä kukaan tuu valittamaa mitään. Opettajat kävelee ohi ja moikkailee :O Joo no toi nyt ei ollu varmaa mikää olennaisin teito :DD

Koulu on kuitenki ollu tähänasti TOSI huippua. Meillä alkaa jo enskuussa kuukauden työharjottelu ja aijon mennä vaatekauppaan (vaatteeet on mun kutsumus). Meillä on myös ennen yhteishakua toinen kuukauden tetti, mut aijon kyllä sit mennä johonki muualle esim. Kauppaan tai kahvilaan. Palavasti tottakai haluisin mennä myös silloin vaatekauppaan. Mut haluun tutustuu erilaisii ammatteihin.. Koulussa on myös mahdollisuus suorittaa hygienia passi ja tän kuun lopussa on myös ensiapukoulutus!

Oonalle puhkeilee hampaita peräkanaan. Se ei kiukuttele niitä, mut välillä tuntuu sattuvan ja kutittavan. Oona on alkanut saamaan nyt perhepäivähoidossaan tavallista maitoa. Kuitenkaan emme siihen viellä kotona siirry. Oona syö perhepäivähoidossa myös iahn tavallista ruokaa eikä mitään kaupan purkkiruokaa. Mä ajattelin alottaa saman käytännön kotona Oonan 1v synttäreiden jälkeen, jospa noita hampaita sit olis enemmän. Tehään muutenki tosi vähän kotona ruokaa. Ehkä kerran tai 2 viikossa joskus ei tehdä viikkoon ruokaa. Kummatkin kutienkin saa koulussa sitten sen yhden lämpimän ruoan päivässä. Oona seisoo tukea vasten! Jotenkin huterasti, mutta seisoo kuitenkin. Emme seisota Oonaa kotona kamalasti, koska se varvistaa edelleen tosi pahasti! Päivähoidossa Oonan vaippa vaihetaan seisaalteen ja jos oikein ymmärsin myös seisotetaan välillä jonkin mittasia aikoja?

Olis paljon asiaa viellä, mut mun pitää mennä tekeen Jamille nuudelii nii moikka moi ja palaillaan! :) (pahoittelen, teksti voi olla sekasta)

PS. käykää facebookissa tykkäämässä teiniäiti sarjasta, joka siis alkaa syksyllä! 

TÄSTÄ PÄÄSET SIVULLE!

Millainen on täydellinen äiti?

JEP! Eli tällästä mielipide keskustelua. Löysin eräältä keskustelu palstalta erittäin erikoiset jopa tyhmät määritteet täydelliselle äidille. Kopioin ''omat mielipiteet'' vanhasta blogistani, koska en jaksa/kerkeä nyt kirjottamaan piiitkiä mielipiteitä asioista. Olen siis edelleen samaa mieltä mitä julkaisen tässä. Älkää siis ihmetelkö aikamuotoa ''sitten ku mun äitiysloma on ohi'' siis kun sehän meno jo ja oon nyt opiskelemassa jne. Mut siitä sen enempää! Haluaisin myös kuulla teidän lukijoiden/vierailijoiden mielipiteitä tästä ja siitä, että mikä on teidän mielestänne täydellinen äiti? :) Mun mielipide on sit tälläsel tekstil :D

1. Täydellinen äiti (myöhemmin TÄ) ei hanki lapsia liian aikaisin (=alle 25-vuotiaana). TEINIÄITI on varmasti tullut raskaaksi aina vahingossa, selittipä hän mitä tahansa. 
Kaikki saa hankkia lapsia milloin haluaa. 16,17,18,20,25,30...
Silloin kuin itselleen tuntuu hyvältä ajan kohdalta saada lapsi niin silloin voi sen myös tehdä, eikä se tee 20 vuotiaasta äidistä yhtään sen huonompaa kuin 25 vuotiaastakaan. 
Ja TEINIÄITI ei aina saa vahingossa lasta. Suurimman osan kohdalla se on niin, mutta on myös niitä jotka ovat suunnitelleet lapsentekoa 16-18 vuotiaana.

2. TÄ opiskelee jonkin akateemisen tutkinnon ennen lasten saamista. Eihän pidä olla KOULUTTAMATON ja JUNTTI.
No.. Mitäs nyt tähän sanois.. Jos olisin tullut raskaaksi juuri ennen ammattiopistoon menemistä (jos toi akateeminen tutkinto sitä tarkottaa) Niin kyl mä olisin mielummin lykännyt ammattiopistoa vuodella kuin lapsen saamista 3-5 vuodella. Mut jokaisella on tästäkin omat mielipiteensä..

3. TÄ saa myös vakituisen työn tai viran, koska TYÖTÖN äiti on laiska ja saamaton ja pahimmillaan myös KOULUTTAMATON. ILTA- ja PÄTKÄTÖIDEN tekijät ovat jotenkin epäilyttäviä.
Kuka on sanonut, että esim. minä en saa työpäikkaa? Olen työtön.. niin? Olen mielummin lapseni kanssa kotona ja haen töihin tai kouluun kun äitiysloma loppuu, ei mulla viellä mikään hoppu oo töihin päästä, vaikka oma aika esim. töissä houkutteleekin. Olenko saamaton ja laiska? .. hmm... en omasta mielestäni.. **

4. TÄ saa (ei siis "tee" tai "hanki") esikoisensa ollessaan 25-35 vuotta. Sitä myöhemmin esikoisensa saaneet ovat MUMMOÄITEJÄ, jollaisena oleminen on paheksuttavaa, koska he ovat itsekkäästi laittaneet URANSA etusijalle niin pitkäksi aikaa. HUOM! Lapsettomuus tässä tilanteessa ei ole uskottava selitys. Myös VAPAAEHTOISESTI LAPSETTOMAT ovat itsekkäitä ja epäilyttäviä.
Mummo äiti.. pyh. On niitäkin jotka on saanu esikoisensa myöhemminkin kuin 35 vuotiaana. Ja se ei automaattisesti tarkota sitä, että on laittanu uransa etusijalle. Voi olla, että ennen sitä ei oo ollu mies ystävää kenen kanssa on nähny tulevaisuutensa, tai edes haluaa lapsia sen miehen kanssa. Miks tekee lapsii sellasen miehen kanssa jonka kanssa on esimerkiksi paljon riitoja ja suhde on vaakalaudalla. Suhteessa kuulemna mukaan ensimmäiset 3vuotta käytetään 'tutustumiseen'. Niin mulle ja Jamille sanottiin sossussa, että ovat huolissaan, koska minä ja Jami ei olla seurusteltu kauaa. Eivätkä kaikki edes seurustele juuri silloin, pitäisikö 35 vuotiaana 'voi ei, oon mummo äiti jos en saa lapsii nyt. Menempä tästä baarii ettimää jonku miehen joka vois laittaa mut paksuks' 
"lapsettomuus on huono selitys" JOTKUT EI OIKEESTIKKAAN VOI SAADA LAPSIA!? 

5. TÄ synnyttää luomusti ja alakautta. SECTIOON tai EPIDURAALIIN päätyminen on epäonnistumisen merkki, koska silloin synnytyskokemus ei ole tarpeeksi kokonaisvaltainen ja täydellinen. Vaikka SECTION saaneet muuta väittävätkin, SECTIO on mitä varmimmin ollut SUUNNITELTU.
Jotkut haluu synnyttää luomusti, jotkut ei. Synnytyksestähän pyritään saamaan mahdollisimman mieluisa kokemus, ja että siitä ei jää traumoja. Suurin osa ottaa epiduraalin, so? Se on niiden synnytys ei kenenkään muun. Jos joku oikeesti haluu tehä luomu synnytyksen vaan sen takia, että olis täydellinen äiti ja synnytyksestä jää traumat, niin on tyhmä! Mä otin epiduraalin ja se oli siitä huolimatta ponnistusvaiheeseen saakka mun elämäni kauhein kokemus. Se sektio.. Ei sitä välttämättä päätetä 'mä haluun senktion' koska sitä ei saa vaan pyytämällä. Se tehään jos vauvan tai äidin terveys/henki on vaarassa tai vauva on liian iso yms. Mä meinaan pyysin senktioo koska mua pelotti synnytys niin paljon ja ne sano, että sitä ei anneta noin vaan pyytämällä.  Sillon ku olin synnärillä niin siellä oli yks nainen jolle oltii tehty senktio ja se sano mulle, että toivo loppuun saakka, että sais synnyttää ala kautta. mut eipä saanu, syytä siihen en muista. mut kuitenki. Eli ei se senktio oo välttämättä suuniteltu, tai epiduraalin ottaminen tarkota sitä, että pilaa sen synnytys kokemuksen.

6. TÄ täysimettää 6kk. Piste. KORVIKE, tai mikä pahempaa, KAUPAN PURKKIRUOKA turmelee lapsen. Jos lapsi saa pisarankin KORVIKETTA, on imetys epäonnistunut. Maidon ehtyminen rinnoista ei ole mikään syy, koska niin ei voi tapahtua, jos vaan haluaa tarpeeksi imettää.
Kaikilta ei edes tuu maitoo ku lapsi syntyy? Täys imettää 6kk piste. Mä imetin joku 3-4viikkoo.. oonko nyt huono äiti. En vaan yksin kertaisesti pystynyt imettäämään, se oli hankalaa ja kivuliasta. Pyrin kuitenkin tarjoamaan pumpattua maitoa mahdollisimman pitkään. Sit unohdin loppuen lopuks pumpata ja maidon tulo todellakin tyrehty, ja se ärsyttää mua. Olisin halunnu imettää oikeesti kauemmin. Mut mitäs sitä enää ku paskat on jo housussa. Eli meni jo, enkä voi asialle mitään. Ja seuraavaksi turmelen lapseni kaupan purkki ruuilla?

7. TÄ jää kotiin äitiysloman päättymisen jälkeen. Kaikki mielenkiinto kodin ulkopuoliseen elämään, omiin harrastuksiin tai TYÖELÄMÄÄN on täydellisellä äidillä lakannut tyystin saadessaan pienen nyytin rinnallensa. Tiukka taloudellinen tilanne ei ole mikään selitys, sillä kotihoidontuella pärjää mainiosti, ja jos ei pärjää, niin mies jää kotiin. TÄ kokee kotona olemisen rentouttavaksi, virkistäväksi ja kaikki älylliset tarpeet tyydyttäväksi.
MITÄÄ!? "JÄÄ KOTIIN" Jaa sinäkö sen oot päättäny. Minä ainaki meen opiskeleen tai töihin ku äitiysloma on ohi! Ja kuten mua niin varmasti myös monia muitakin KIINNOSTAA pienestä nyytistä huolimatta ulkomaailan elämä ja käydä jossain sillon tällön kavereiden kanssa tai vaikka oman miesystävän kanssa. SE ON VIRKISTÄVÄÄ. Se, että istun himassa ja teen joka päivä samoja asioita puhumatta kenellekkään tai näkemättä ketään  ei oo hirveen virkistävää.. en tiedä ketä se kiihottaa mut mua ei. Olenko jälleen huono äiti, koska haluan välillä omaa aikaa talon ulkopuolella? Tottakai haluan nähdä Oonan kasvavan ja nähdä kuinka se oppii uusia asioita yms. Mut se, että kyttään 24/7 siin vieres et mitä se seuraavaks tekee niin ei oo mun juttu. 
"tiukka taloudellinen tilanne ei ole mikään selitys" ja myöhemmin sanotaan, että on himassa niin kauan ennen ku lapset menee kouluu. Se selittääkin miksi suomessa on somalien lisäksi myös satoja suomalaisia työttömänä. Mä ainakin haluun, että Jamilla on amatti ja se tienaa omat penninsä ja että minulla on työ josta tienaan rahaa ettei tarvis elää vaan sossun antamilla kympeillä!


8. TÄ saa lapsia kahden vuoden ikäeroilla. Tyttöjä ja poikia, mieluiten vuorotellen. Hänen ei tarvitse laittaa yhtäkään lasta hoitoon VIERAILLE AIKUISILLE, koska kotihoidontuki ei lakkaa, kun koko ajan on helmoissa alle 3-vuotiaita. Huom! Liian monen lapsen saaminen on epäilyttävää, joku voi luulla LESTADIOLAISEKSI!
Saa lapsia 2 vuoden ikäerolla mieluiten tyttöjä ja poikia vuorotellen.. Ei näin. Ei kaikki edes haluu enempää kun yhden lapsen. Kuka päättää et nyt tyttö sit poika, mitäs jos tulee 2 tyttöö? Onks se väärin jotenkin. Emmä ookkaan antamassa vieraalle aikuiselle Oonaa hoitoon.. Ihan lähipiiri kuten mun ja Jamin äiti. Paitsi sitten ku Oona menee päivähoitoon, niin aikuiset on aluksi vieraita, mut eiköhän niistäki tuttuja tule. 
"kotihoidontuki ei lakkaa, kun koko ajan on helmoissa alle 3-vuotiaita." No hyvä tehä niit lapsii sen takia, että saa kotihoidon tukee eikä tarvii mennä duunii. En oo rasisti, mut just niin nää suomen somalit tekee. Eka ne tekee yhen lapsen ja heti ku se alkaa olee vähän vanhempi nii pamauttaa toisen maailmaan ja sitten kolmannen.. neljännen.. että varmasti ei tarvii mennä töihin ja varmistetaan se, että sossuilta tippuu varmasti rahaa ku on 6 lasta joilla kaikilla on ikäeroo maksimissaa 2½vuotta. Liikaa lapsii? Määrittelyä kiitos. Tähänkin on kaikilla omat mielipiteensä, joidenkin mielestä 4 tai 5 lastakin on sopivasti, joidenkin mielestä 3 on jo liikaa.. kuka tietää mitä oikeesti tarkottaa liikaa lapsia?


9. TÄ hankkii ylimääräisiä tuloja perheelleen vain seuraavilla hyväksyttävillä tavoilla: Myymällä laadukkaita lastenvaatteita Huutonetissä tai kirpputorilla, perustamalla oman kotona toimivan yrityksen tai työskentelemällä etänä. Ilta- ja viikonlopputyöt ovat edelleen epäilyttäviä.
Ja duunissa käyntikö ei edelleenkään oo hyväksyttävää? Tottakai on hyvä kierrättää vaatteita ja myydä/antaa niitä eteenpäin. Ei kaikilla edes oo aikaa niitten 4 mukulan kanssa ravata kirppiksellä kiikuttamas sinne lasten vaatteita saadakseen vähän rahaa johonkin kivaan. Ilta- ja viikonlopputyöt on epäilyttävii? millä tavalla ne on epäilyttävii, ai sillä, että on lapsia kotona ja käy satunnaisina iltoina ja viikoloppuina töissä. Mä en tajuu?

10. TÄ palaa virkaansa saateltuaan kaikki lapsensa turvallisesti koulutielle. Kuitenkin hän tarkkailee, analysoi ja kommentoi tunnollisesti lastensa OPETTAJIEN opetusmetodeja, kirjallista, verbaalista ja non-verbaalista viestintää ja pitää nämä ajantasalla omista havainnoistaan.
"Palaa virkaansa saatettuaan kaikki lapsensa turvallisesti koulutielle" Kenen työpaikka venaa 7 vuotta et tuut takas töihin vaikka voisit palata jo vuoden jälkeen töihin. Mä ainakin antaisin jo sen työ paikan jollekkin muulle ennemminkun odottelisin 7 vuotta täydellistä äitiä. Mä meen ainaki kouluu tai töihin ku äitiysloma on ohi eli vuoden päästä, mut kyl mä kuitenki haluun olla ajan tasalla niitten koulun käynnistä yms. Oonko siis tässä tilanteessa puoliks huono ja puoliks hyvä? 


Tässä on mun mielipiteet noista täydellinen äiti hössötyksistä. Kukaan ei oo täydellinen oikeesti. Joten miten voidaa sanoo, et joku ON täydellinen. Mun mielestä täydellinen äiti on semmonen joka pitää huolen lapsistaan ja rakastaa ja huolehtii niistä. Laittaa rajat esim. kotiintulo ajoissa, viikkorahassa, nukkumaan meno ajoissa yms. mut pystyy kuitenkin joustaa joissakin asioissa. Ja nyt en ehkä puhuis täydellisyydestä vaan hyvästä äidistä. 


Ja viellä tähän loppuun, mä painotan viellä lausetta OMAT MIELIPITEET. Nämä ovat siis minun mielipiteistäni ja näkökantani näihin asioihin. Joten mun mielipiteitä ei tarvitse arvostella yhtään. Kertokaa vaan omista mielipiteistänne asiaan! :)

11 kuukautta

Oona tuli 31. päivä 11 kuukautta! Ihan tajutonta kuvitella, että äitin pieni pallero on jo niin iso!
11 kuukautta on pitkä aika, mut tää on menny ihan älyttömän nopeesti. Oona on ihanteellinen lapsi. Se ei itkeskele ellei satu olemaan nälkä, väsy tai kakka housussa. Muuten se vaan oleskelee ja leikkii. Välillä on päiviä kun Omppu nousee väärällä jalalla ja onkin sitten aamusta ilta yhdeksään kun piru.

Raskaus
Raskaus oli shokki niin minulle kuin monelle muullekkin. Päätös pitää lapsi oli kuitenkin itsestäänselvyys, koska aborttiin, eli suorasti ilmaistuna murhaan en olisi ikimaailmassa suostunut. Äitini oli tietenkin abortin kannalla, mutta huomasi minun pahoittaneen mieleni erittäin syvästi. Äidin kanssa juteltuani jonkin aikaa hän sanoi ''oli sun valintas mikä vaan niin oon sun tukena aina''. Äiti puhu mun kanssa viellä monta kertaa asiasta ja teki kyllä harvinaisen selväksi, että itseppähän lapseni sitten hoidan ja kasvatan jos lapsen päätän pitää. Sukulaiseni ottivat raskauden todella hyvin, mutta eivät siitä koommin puhuneet ääneen. Raskaus oli todella helppo, ensimmäisten raskausviikkojen ajan oli vähän huonovointisuutta, mutta kaikki katosivat viikoilla 12. Loppu raskaudesta titetenkin teki pahaa vähän kävellä ja välillä oli selkä ja lonkat kipeet, mut ei mitään sen suurempaa. Olin viellä 9 luokalla, en halunnu kertoo mun raskaudesta kellekkään. Raskaudestani tiesi vain pari opettajaa ja pari ''ystävääni'' koulusta. Ennen kouluvuoden loppua kutienkin kerroin raskaudestani julkisesti facebookissa. Onneks kukaan muu kuin pari luokkani tyttöä kyselivät paljon raskaudesta ja vauvan liikkumisesta. Mulla oli tosi pieni maha! Jotkut ku kysy, että millon on laskettu aika ja vastasin, että enskuussa nii niillä loksahti suu auki ''No ei kyllä uskois kun on noin pieni maha!''. Ja hyvä niin. Peittelinkin koko mahaa koko raskauden ajan. Tarpeeksi iso huppari kun oli päällä niin maha oli lähes huomaamaton. Säästyin myös raskausarvilta joita kuumottelin koko raskauden <3


Synnytys
En jaksa kertoa koko stooria. Osa sen lukikin jo mun edellisestä blogista, mutta kerron sen näin lyhyesti.
30.8.2011 oli Jamin synttärit. Leivoin, siivosin, pyykkäsin, löhöilin ja tein ruokaa kuten aina normaalina arkipäivänä. Päivä oli normaali iltaan asti. Illalla mentiin juhlistamaan Jamin ja hänen veljensä syntymäpäiviä ravintolaan. Ruoka ei oikeen uponnut ku alko jo olemaan menkka kivun tapasia kipuja alavatsassa. En kuitenkaan sanonut mitään ääneen, koska en halunnut innostuttaa ketään turhaan. Olinhan vasta viikoilla 37+0. Illalla tultiin kotiin ja mentiin pehkuihin klo 22.00 alko supistelemaan, mutta ei hirveen kovasti. Keskiyöhön mennessä kivut oli lähes sietämättömät ja huusin ja itkin ja tein kaikkeni lievittääkseni kamalaa kipua. Jami nukku tyytyväisenä kääntäen kylkeä mun viekussa. Vaikka kaipasinkin kovasti Jamin tuke, paijausta ja haleja niin en halunnu herättää sitä suotta vaan purin hammasta ja hakkasin tyynyä. Valvoin koko yön.. Tai en ihan koko yötä nukuin aamuyöllä 30minuuttia. Aamulla kerroin Jamille, että oli ollut kamalat kivut yöllä ja edelleenkin on. Jami laitto mulle kuuman kylvyn minne menin lillumaan. 31.8.11 mulla oli tarkotus olla synnytystapa arviointi ja ajattelin ,että meen sinne ja kysyn, että mitä tapahtuu, että olenko nyt synnyttämässä. Kivut oli kuitenkin niin kamalat, että soitin isälleni pyytäen kyytiä. Isäni soitti synnytys sairaalalle ja sanoivat sieltä et heti pitäs mennä. Olin pyytänyt Jamin ilmottamaan kouluun , että ei tule tänään koska halusin Jamin mukaan tarkastukseen. Isi ei kuitenkaan päässy hakemaan ja sano, että pitäs tilaa taksi et hän maksaa sen paikan päällä sitte. Otettiin taksi ja suunnattiin kättärille. isi oli siellä ja makso taksin. Mentiin yläs ja pääsin päivystävälle osastolle. Olin käyrillä 10minuuttia ja tarkastuksessa olin 2cm auki. Käytiin syömässä, josta ei kyllä mun osalta tullu yhtää mitää ku sattu nii helvetisti. Takas vaan päivystykselle ja käyriin. Mulle ehdoteltiin ties mitä lie piikki kivun lievityksiä kankkuun, mut en suostunu mun älyttömän piikkifobian takia. Päivystävällä alko olee ruuhkaa nii mut siirrettiin osastolle. Iskä ja Jami oli mun tukena koko sen päivän. Mulle tultiin sanomaan, että synnytys käynnistettäisiin seuraavana päivänä. Toisaalta olin todella helpottunut tiedosta, mutta olin silti kauheen surullinen siitä, että Jami ei voinu jäädä sinne. Jami oli kaikki mitä silloin tarvistin. Se oli tuki mitä kaipasin enkä voinu sulattaa asiaa, että Jami joutuis lähtemään osastolta pois. 15 minuutin kuluttua lääkäri tulee ja ilmoittaa, että synnytys käynnistetään heti lapsen alhaisen sykkeen takia. Menin paniikkiin ja raivostuin älyttömästi koko jutusta. Huusin ja kirosin jälleen ja olin peloissani. Mulla ei ollu mitään tietoa synnytyksen etenemisestä tai mistään. Synnytyssalissa oli kätilö ja pari muuta. Eniten ärsyynnyin siitä kun saliin ryntäs lauma opiskelijoita, vaikka olin kieltänyt alunperinkin opiskelijoiden pääsyn synnytykseen. Siinnä ne kaikki ihmetteli sitten mun jalkoväliä ''kaikki opiskelijat vittuun täältä huoneesta NYT'' ja kiltisti menikin. Anestilääkäri vai mikälie oli yks ihmis perse. Niin törkeetä! keskiikänen elämäänsä kyllästynyt nirppanokka.  Onneks seki läks hiiteen sieltä huoneesta ennenku villiinnyin. Mun kätilö oli ihana! Siis niin ihana, että toivon en olevan mun muidenkin lapsen synnytyksessä mikäeli lapsia enään tulee. Klo 20.54 syntyi 3 170g 48cm tyttö. Olin kyllä ihan tillintallin epiduraalista ja ilokaasusta, että en paljoonkaan koko tilanteesta muista. Synnytyksessä oli mukana mun äiti ja Jami. Synnytys salin ulkopuolella olivat isäpuoleni, isä, pikkuveljeni, Jamin sisko sekä äiti. Tuore mummi napsi heti 100 kuvaa ja meni näyttämään niitä ulkopuolelle. Äitini viipyi viellä hetken salissa ja häippäisi itsekkin kotiin ja jäätiin Jamin kanssa kaksin... siis kolmin. Meidän vastasyntynyt tyttömme makoili rintani päällä inahtamattakaan. Hengitteli hiljalleen ja tuhisi ihanku isänsä. Parin tunnin päästä pääsin suihkuun ja Jami kylvetti tyttömme. Sitten meille tuotiin vauva kässyt mihin pikku nyytti pääsi nukkumaan. Saliin meille kärrättiin myös ruokaa ja pystyin vihdoin syömään kunnolla. Kello oli jotain 12 yöllä kun päästiin huoneeseen. Mä soitin parille ystävälleni kertoakseni Oonan syntyneen. Olin selittäny kuullemma jotai ihan omiani enkä kyllä ees muista mitä puhuin niiden kanssa.

Ensimmäiset kuukaudet
Kotiuduttiin synnäriltä 4. yön jälkeen. Kotiin oli outo tulla kolmin. Meidän pallero näki ensimmäistä kertaa uuden kotinsa joka oli puhtaampi kuin koskaan. Kiitos Jamin äidin ja siskon, jotka olivat menneet meille siivoamaaan kotimme tuloamme varten.
Jami sai koulustaan 2 viikkoa isyyslomaa. Hyvä niin, koska oli pikkasen paikat kipeet enkä oikeen kyennyt nousemaan sängystä. Ooona vaan nukku.. Ja nukku.. Ja nukku.. Söi ja nukku lisää. Jamin isyysloma lakkasi ja hän palas kouluun kun mä jäin kotiin tyttömme kanssa. Musta tuntuu, että Oona ei edes tajunnut olemassa oloaan, koska ei oikeen mitään tehnyt. Kuukauden iässä kuulin Oonan itkevän ensimmäistä kertaa. Ennen sitä se oli vaan ähkimistä ja puhkumista. Oona on ollu ihan aina tosi  onnellinen ja tyytyväinen lapsi. 4kk iässä Oona alko vasta heräämään todellisuuteen ja alko olemaan hereillä enemmän ja seurustelemaan.

Nimi
Oonan syntymästä 2 kuukautta Oona oli vaan tyttö ilman nimeä. Nimi ehdotuksia oli monia, mutta emme osanneet päättää, mikä olisi juuri se oikea tälle rusinalle. Alunperin Oonalle piti tulla Jamin sukunimi, mutta synnytyssairaalalla halusinkin Oonalle oman sukunimeni. Jami oli tietenkin pettynyt kovasti, koska oli todella innoissaan, että lapselle tulee hänen sukunimensä. Oonalle kun ei tullut Jamin sukunimeä annoin nimi vallan hänen käsiinsä, mutta viikkoa ennen ristiäisiä Jami ei osannut  vielläkään sanoa, mikä tytön nimeksi tulisi. Luettelin pitkän listan nimiä ja Jami ei tyytynyt mihinkään. Ensin mietimme, että antaisimme Oonalle nimen Milla Emilia, mutta jostain syystä päädyimme Oona Josefinaan. Oonan toisen nimen päätti isäni. Isäni ehdotti Oonan nimeksi Josefinaa, mutta Jami taas ei pitänyt nimestä etunimenä. Oonan Jami kelpuutti ja niin sai tyttömme nimeksi Oona Josefina. Isäni kutsuu Oonaa Josefinaksi, koska Oona kuulemma näyttää ihan Josefinalta ? :D

''Äiti''
Pikkuhiljaa Oonalle puhkes ensimmäinen hammas. Se oli suuri ilonaihe etenkin mulle, se oli ihan mahtava juttu mun mielestä! Oona oppi kääntymään ja hypin iloissani jälleen. Jokaisesta asiasta minkä Oona oppii, jokaisesta hampaasta joka Oonalle puhkeaa, jokaisesta hymystä jonka Oona vilauttaa nii oon iki onnellinen ja iloitsen kaikista asioista mitä tää ''pieni'' palleromme tekee. Ajatella, että olemme Jamin kanssa luoneet jotain noin ihanaa ja elämän iloista. Noin söpöä ja kaunista. Noin rakastettavaa. Oona osaa sanoo äiti, ja senkun se sanoo niin tulee ihan älyttömän ihana fiilis. ''Hei mä oon oikeesti äiti''. Nyt Oona jo istuu ja ryömii ja mun on tosi vaikee pysyy kehitykessä mukana, vaikee sulattaa asia, että Oona ei oo mikään pikkuriikkinen sylivauva vaan menevä ja tomera ilopilleri.

voisin kertoo kaiken yksityiskohtasesti, mutta mulla ei oo aikaa siihen. Tänään poikkeus päivänä sain ihan luvalla olla koneella ''hetken'', mutta tähän mennessä oon viipynytkin jo parisen tuntia :s

Oonalle puhkes tänään 10. hammas! Nyt on tullut jo kaikki etuhampaat ja nyt on tullut sekä ylös että alas yksi puruhammas. Oona ei onneks oo reagoinu ku ensimmäiseen sekä 5. hampaaseen. Eikä oo kuumeillu hampaista. Siitä puheenollen Oona ei ole ollut kuin KERRAN koko 11kk aikana kuumeessa. Sekin oli illalla ja johtui rokotteesta. Sillä on ihan superhyvä vastustuskyky! Oona ei oo saanut edes silloinkaan (onnkeks) kuumetta ku mä tai Jami ollaan oltu kuumeessa. Vaikka esim muhun tarttuu välillä herkästi kaikki taudit ja viirukset jos kavereilla on ollu ja ollaan hengailtu päivällä.

Ah.. Äitin ja isin pieni rakkauspakkaus <33

JA nyt sit lopettelen ja käyn nukkumaan unet vaan kaikille lukijoillekkin :) 

ps. Jännitys tiivistyy. Mulla alkaa maanantaina koulu ja Oonan hoito alkaa! TOOOSI jänskää! Oon odottanu ihan intona koulujen alkua ja nyt oon niin super ilonen et pääsen opiskelemaan!!!! Paitsi, et joudun olee erossa Oonasta! :(