Mulla on tullu muutamia kommentteja tutustumis halukkailta ihmisiltä. Tosiaan, tutustun mielelläni uusiin ihmisiin :) Jos mut näkee jossain niin saa tulla juttelemaan.
Ja nyt aiheeseen, josta otsikko antaakin jo vihiä. Oon ollut viimeaikoina tosi yksinäinen. Huomaan kun selaan puhelinta, että mulla ei oo kun muutama kaveri jolle soittaa.. Facebookissa rullailen onlinessa olevia 200 kaveria, enkä löydä joukosta ketään kenen kanssa uskoisin saavani keskustelun aikaiseksi. Oman ikäiset lapsettomat kaverit tuntuvat vieroksuvan omalla tavallaan sitä, että mulla tosiaan on lapsi. Meidän keskustelun aiheet on jotenkin hieman lopussa. Kun niitä ei varmaan satu kiinnostamaan se miten Oona on nukkunut taas hyvin yönsä ja miten se tykkäs olla laulukerhossa hoidossa ja hoplopissa viikonloppuna.
Saman ikäiset kaverit joilla taas on lapsi. Niiden kanssa yhteydenpito on jotenkin lopahtanut? Tuntuu, että kellään ei oo enään aikaa käydä missään, tehdä mitään. Aina niillä on kämpät sekasin tai mummot kylässä. Mun elämäni, päiväni ovat olleet lähes yhtä elottomia ja samanlaisia viikosta toiseen. Arkisin herään aamulla Oonan kanssa, vien sen hoitoon. Menen itse kouluun. Pääsen koulusta. Haen Oonan. Menen kotiin. Teen ruokaa. Syömme. Leikimme hetken. Menemme kylpyyn. Syömme jälleen. Oona käy unipuulle, jonka jälkeen heittäydyn sänkyyn selälleni miettien taas, että millon mun elämään saan todellista tekemistä taas. Onko tervettä, hyvää äitiyttä ajatella, että perusarki on tylsää ja uuvuttavaa. Kaipaan seuraa. Kaipaan aktiviteettiä elämääni. Huonon rahatilanteen takia, hoplopissa, uimassa, museoissa yms käyminen on välillä lähes mahdotonta. Seuran puutteen takia myöskin kyseiset asiat jäävät tekemättä.
Viikonloppuisin kun Oona on mulla, pyrin tekemään aina jotain kivaa yhdessä. Kuten käydä juuri uimassa tai jossain, ihan vaikka kyläilemässä jossain.
Mitä te touhuatte lastenne kanssa viikonloppuisin? Käyttekö jossain kerhoissa yms? Onko teillä paljon äitikavereita?
Muutamat kuulumiset.
Mulla oli Oona-vapaa viikonloppu. En tehnyt mitään mieltävirkistävää, vaikka olisin voinut. Vietin aikaa erään minulle hyvin läheiseksi tuleen ystävän kanssa koko viikonlopun ja olimme hänen kaverinsa luona kylässä. Perjantaina mulle piti tulla kavereita istumaan iltaa, mutta eivät tulleet. Lauantaina piti mennä lefffaan, mutta en mennyt. Sunnuntaina koitti päivä, jolloin mun prinsessa tuli kotiin taas ja aamupäivän ja päivän viimeiset vapaa tunnit käytin siivoamiseen, tiskaamiseen, ruoan tekoon ja suihkussa käymiseen. Kävin myös heittämässä kirpparille kassillisen hinnoittelemiani vaatteita.
Oona tippui portaista todella pahasti eilen. tulimme kotiin ja ensimmäiseen kerroksen tasanteelle olin Oonan takana varmistamassa, ettei Oona kaadu. Päästyämme ensimmäisen kerroksen tasanteelle, menin seuraavat kaksi rappusta ylöspäin käsi ojossa kannustaen Oonaa tulemaan ylöspäin. Oona kun halusikin mennä takas alas ja ennenkuin kerkesinkään napata tyllerön haalarista kiinni, meni jalat solmuun ja kuperkeikalla rappusia alas :C Menin henkiseen paniikkiin, mutta koitin toimia rauhallisesti, jotta Oonakin rauhoittuisi enkä pahentaisi tilannetta. Kotona huomasin Oonan otsassa SUUREN kananmunan kokoisen kuhmun. Illalla ennen nukkumaan menoa 4 tuntia Oonan vointia seuranneena soitin terveys puhelimeen ja kysyin neuvoa, miten toimia. Sain ohjeeksi tarkkailla:
-Kalpeutta
-Onko lapsi uupunut ja veltto
-Jos kuhmu on geelimäinen, myötäilevä. mentävä päivystykseen heti.
-Tunnistaa ihmiset
-Tarkentaa katsettaan
-Motoriikkaa, tarttuu kummallakin kädellä.(olikos se oikea sana? :D)
-Pysyy pystyssä
-Yöllä 2tunnin välein herätys ja varmistus lapsen voinnista.
Niin meni meidän viime yö. En toisin herännyt herätykseeni 4 aikaa ja 2 olin viimeksi tarkistanut Oonan voinnin, jolloin oli ainakin hengissä ja tarttui käsillä ja avasi silmiään. 6 aikaa havahduin Oonan itkuun seuraavan kerran.
Ja silloin mulle tuli tää MITÄ JOS, Oona olisikin menettänyt tajuntansa ja pahimmassa tapauksessa henkesä tällöin kello 2-4 välillä. Onneksi! Oonan kuhmu oli laskeutunut aamulla ja Oona oli ihana iloinen naurava itsensä koko aamun. Oonan perhepäivähoitajaa pyysin tarkkailemaan Oonaa päivän mittaan ja ilmoittamaan heti jos tulee jotakin! Tänään illtaan mennessä tarkkailen kotonakin Oonan vointia. Tuskin mitään vakavaa on, mutta varmuuden vuoksi.
Oonalla on onneksi tapaturmavakuutus! Jos jotain tälläistä sattuu (toivottavasti ei), vastaisuudessa.
Oonalla oli myös keuhkoputken tulehdus ja sai siihen 5 päivän antibiootin, joka loppui lauantaina. En muista kertoneeni, että Oona oli viimeviikolla tiistain ja keskiviikon kotona, maanantaina hoidossa huomatun kuumeen takia. Oon ihan kauhuissani nyt kun liikenteessä on vaikka ja mitä pöpöjä ja tauteja. En missään nimessä halua, että meidän perheessä sairastellaan ja vedellään nappulaa ja antibioottia naamaan pitkin kevättä. Olin meinaan itsekkin TODELLA kuumeisen oloinen lauantaina ja koko viimeviikon yskässä ja flunssassa. Onneksi nyt itselläänkin jo parempi vointi ja enään vain nokka vuotaa, samoinkuin Oonalla.
No, mutta. Nyt tunnille jatkamaan iki-ihanaa matian opiskelua ja iltapäivällä rinsessaa hakemaan ja kotiin tekemään perus juttuja taas :)
Ps. Oon maailman onnellisin äiti :3
Pss. IHANAA KEVÄÄN ODOTUSTA KAIKILLE JA PÄÄSIÄISTÄ TIETENKIN! <3
maanantai 25. maaliskuuta 2013
torstai 14. maaliskuuta 2013
Pikaiset kuulumiset
Moikka!
Kerron pikaisesti kuulumisia nyt. Muutosta on nyt siis vajaa 2 viikkoa. Mun kämppään en oo saanu melkeen mitään tavaroita. Verhot, matot, sohva ja tollasta puuttuu.. Mulla ei ole edes siivousvälineitä! :O Oonan ensimmäiset yöt oli tosi levottomia uudessa kodissa. Oona heräs 1-5 kertaa yössä. Viime viikonlopun Oona oli Jamilla ja nyt huomaa, että Oona on paljon rauhallisempi ja alkaa sopeutua tilanteeseen. Oon varannut myös ajan lastenvalvojalle, se toisin on vasta kesällä, mut uskon, että suullisella sopimuksella pärjätään Jamin kanssa sinne asti :) Ollaan sovittu nyt, että Oona on jokatoinen viikonloppu Jamilla, yhden arki yön ja yhden arki illan. Eli hakisin Oonan arki-iltana klo 19 mennessä kotiin nukkumaan. Mun mielestä tää on TOSI hyvä näin. Oon kuullut vaan ikävää huhua, että jokatoinen viikonloppu (koko viikonloppu) on Oonalle liikaa. Näin mun sossuni sanoi. Siinä samassa totesin, etten ihmettele yhtään miksi suomen yh äidit näyttää niin väsyneiltä ja loppuun kuluneilta jos omaa aikaa on vain se yksi yö JOKATOINEN viikonloppu?!
Oonan perhepäivähoitaja on myös sitä mieltä, että Oonan täytyis ehdottomasti nähdä isäänsä useammin! Sitä mieltä ollaan yhdessä Jamin kanssakin. Epäilen, että sellaista sopimusta ei saada allekirjoitettua lastenvalvojalla, mutta aijon tehdä kaikkeni sen eteen, että niin tulisi tapahtumaan.
Kävin myös viime perjantaina iskän kanssa ikeassa ostamassa mulle ruoan teko välineitä, astioita ja sen sellaista. Tänään käyn ostamassa pussilakanoita, verhot ja muutaman maton.
Koulu mulla on vähän kussu. Oon ollu melko väsynyt ja stressaantunut viimepäivinä, niin aamulla ylösnouseminen on välillä haasteellista. Samoin illalla unenpäästä kiinni saaminen on ollut hankalaa :C No, mutta uskon, että mäkin alan voimaan henkisesti ja fyysisesti paremmin kun totun kokonaan tilanteeseen..
Oona on alkanut paljon sanomaan sanoja. Sanoja mitä Oona nyt sanoo ovat : Kala, Oona, Mummi, Kylpy, Auto, Hauva, kissa, kirja, nukkumaan, anna, ota, ei, kiitti, pulkka. Muutaman lauseen olen kuullut Oonan sanovan, ja se oli kun yks ilta mentiin nukkumaan ja Oona sanoi ''Äiti anna hauva'' ja ''Missä tutti''.
Oona nykyään syö itse tosi hyvin! Oona on oppinut juomaan mukista. Tuttia ollaan käytetty enään yö- tai päiväunille mennessä. Ja ainakin minä olen luopunut kokonaan tuttipulloista. Meillä on myös kova potta harjoitus meneillään. Oona osaa kertoa milloin hänellä on kakka hätä ja sillon koitan aina keretä viemään sen potalle. Jos Oona tekee tarpeensa pottaan niin annan jonkun palkkion (Esim, keksin) ja kehuja! :)
Oona opettelee myös itse kovasti pukemista ja riisumista.
Nyt kun kirjoittelin kaiken tuon, niin tosi paljon se onkin nyt oppinut viimeaikoina! Vaikea pysyä enään kehityksessä mukana :D
Tosiaan, en tiedä milloin pääsen taas aktiivisesti kirjoittelemaan, koska nettiä mun kämpässä ei edelleenkään ole! Otin sen jo kerran, mutta soitti perään etten voi ottaa sitä, koska oon alaikäinen. Asia suututti mua, joten sanoin että oon mielummin ilman nettiä viellä 3kk kun alan stressaamaan ja passaamaan mun vanhempia hommaan. Ne on muutenkin ihan täynnä sitä, että kaikkeen pitää saada myös heidän allekirjoituksensa ja tiliotteensa ja kaiki. Ja MÄKIN OLEN IHAN TÄYNNÄ SITÄ!
No mut laki on laki, ja vanhemmat on viellä vastuussa musta. Onneksi kohta 18! Odotan aikaa, jolloin voin tehdä päätökset omastatakaa ilman, että kyselen vanhemmilta!
Nyt syömään! Pahoittelen, että voi olla VÄHÄN sekavaa tekstiä kun oon koulussa niin jouduin tosi pikasesti kirjoittelemaan tän! :S
Toivottavasti kevät tulis pian! Ihanaa kevään odotusta kaikille!
Rakkaudella: Tanja & Oona xoxo
Kerron pikaisesti kuulumisia nyt. Muutosta on nyt siis vajaa 2 viikkoa. Mun kämppään en oo saanu melkeen mitään tavaroita. Verhot, matot, sohva ja tollasta puuttuu.. Mulla ei ole edes siivousvälineitä! :O Oonan ensimmäiset yöt oli tosi levottomia uudessa kodissa. Oona heräs 1-5 kertaa yössä. Viime viikonlopun Oona oli Jamilla ja nyt huomaa, että Oona on paljon rauhallisempi ja alkaa sopeutua tilanteeseen. Oon varannut myös ajan lastenvalvojalle, se toisin on vasta kesällä, mut uskon, että suullisella sopimuksella pärjätään Jamin kanssa sinne asti :) Ollaan sovittu nyt, että Oona on jokatoinen viikonloppu Jamilla, yhden arki yön ja yhden arki illan. Eli hakisin Oonan arki-iltana klo 19 mennessä kotiin nukkumaan. Mun mielestä tää on TOSI hyvä näin. Oon kuullut vaan ikävää huhua, että jokatoinen viikonloppu (koko viikonloppu) on Oonalle liikaa. Näin mun sossuni sanoi. Siinä samassa totesin, etten ihmettele yhtään miksi suomen yh äidit näyttää niin väsyneiltä ja loppuun kuluneilta jos omaa aikaa on vain se yksi yö JOKATOINEN viikonloppu?!
Oonan perhepäivähoitaja on myös sitä mieltä, että Oonan täytyis ehdottomasti nähdä isäänsä useammin! Sitä mieltä ollaan yhdessä Jamin kanssakin. Epäilen, että sellaista sopimusta ei saada allekirjoitettua lastenvalvojalla, mutta aijon tehdä kaikkeni sen eteen, että niin tulisi tapahtumaan.
Kävin myös viime perjantaina iskän kanssa ikeassa ostamassa mulle ruoan teko välineitä, astioita ja sen sellaista. Tänään käyn ostamassa pussilakanoita, verhot ja muutaman maton.
Koulu mulla on vähän kussu. Oon ollu melko väsynyt ja stressaantunut viimepäivinä, niin aamulla ylösnouseminen on välillä haasteellista. Samoin illalla unenpäästä kiinni saaminen on ollut hankalaa :C No, mutta uskon, että mäkin alan voimaan henkisesti ja fyysisesti paremmin kun totun kokonaan tilanteeseen..
Oona on alkanut paljon sanomaan sanoja. Sanoja mitä Oona nyt sanoo ovat : Kala, Oona, Mummi, Kylpy, Auto, Hauva, kissa, kirja, nukkumaan, anna, ota, ei, kiitti, pulkka. Muutaman lauseen olen kuullut Oonan sanovan, ja se oli kun yks ilta mentiin nukkumaan ja Oona sanoi ''Äiti anna hauva'' ja ''Missä tutti''.
Oona nykyään syö itse tosi hyvin! Oona on oppinut juomaan mukista. Tuttia ollaan käytetty enään yö- tai päiväunille mennessä. Ja ainakin minä olen luopunut kokonaan tuttipulloista. Meillä on myös kova potta harjoitus meneillään. Oona osaa kertoa milloin hänellä on kakka hätä ja sillon koitan aina keretä viemään sen potalle. Jos Oona tekee tarpeensa pottaan niin annan jonkun palkkion (Esim, keksin) ja kehuja! :)
Oona opettelee myös itse kovasti pukemista ja riisumista.
Nyt kun kirjoittelin kaiken tuon, niin tosi paljon se onkin nyt oppinut viimeaikoina! Vaikea pysyä enään kehityksessä mukana :D
Tosiaan, en tiedä milloin pääsen taas aktiivisesti kirjoittelemaan, koska nettiä mun kämpässä ei edelleenkään ole! Otin sen jo kerran, mutta soitti perään etten voi ottaa sitä, koska oon alaikäinen. Asia suututti mua, joten sanoin että oon mielummin ilman nettiä viellä 3kk kun alan stressaamaan ja passaamaan mun vanhempia hommaan. Ne on muutenkin ihan täynnä sitä, että kaikkeen pitää saada myös heidän allekirjoituksensa ja tiliotteensa ja kaiki. Ja MÄKIN OLEN IHAN TÄYNNÄ SITÄ!
No mut laki on laki, ja vanhemmat on viellä vastuussa musta. Onneksi kohta 18! Odotan aikaa, jolloin voin tehdä päätökset omastatakaa ilman, että kyselen vanhemmilta!
Nyt syömään! Pahoittelen, että voi olla VÄHÄN sekavaa tekstiä kun oon koulussa niin jouduin tosi pikasesti kirjoittelemaan tän! :S
Toivottavasti kevät tulis pian! Ihanaa kevään odotusta kaikille!
Rakkaudella: Tanja & Oona xoxo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)